Meidän tapauksessa Kannusta, työtä, treeniä ja vähän kisojakin. Kesäloma on näyttänyt menevän silmänräpäyksessä ohi. Tiistaina alkaa koulut ja maanantaina matka takaisin Kannukseen.
Kesän alussa oltiin Kajon kanssa melkein kolme viikkoa Kannuksessa. Osan aikaa tein kennelvuoroja ja siinä välissä päätin viettää aikaa pikkukylässä ihan muutenvain. Kennelvuorot menivät ihan mukavasti ja yhteistreenejä käytiin välillä pitämässä kentällä tai maastossa tilanteen mukaan. Kajo oli tosi pätevä poika hakumetsässä.
Jälki sensijaan on edelleen päänvaiva. Enkö tosiaan osaa jäljestää? Tunneilla on mennyt muutaman kerran tosi mukavastikin, mutta heti kun lähden yksin metsään, koko homma leviää käsistä ja touhu menee säätämiseksi. Totesin, että tuon lajin kimppuun en käy yksinäni. Siihen tarvitsen vielä paljon osaavaa neuvoa. Mulla on ollut tämän osaamattomuuden takia asennevamma jälkeä kohtaan. Eli siis, jälki osaavempien käsiin kiitos! Ehkä se motivaatio sieltä jostain löytyy.
13.6. Käytiin kehäilemässä Sastamalan mätseissä. Tuloksella
PUN- (Kuvat: Iida Myllymaa). Ihan mukava päivä, vaikka lämpimät ilmat ei mun juttu olekaan. Samana päivänä takaisin Kannukseen, missä tehtiin vielä viikko töitä kennelillä.
Heinäkuussa tein 2vk työssäoppimista Haukkiksessa. Tehtävää oli monipuolisesti, eläinten hoitoa, asiakaspalvelua, hinnoittelua, inventaariota, lastien purkamista ja siinä ohella sai kuolata kaikkea harratusromua, mitä nurkissa ei tietänkään entuudestaan jo pyöri. Parasta tässä kahdessa viikossa oli, että Kajo sai kulkea joka päivä mukana. Se pääsi yllättämään mut todella iloisesti olemalla liiankin nätisti nuoreksi urokseksi. Kaupassa kuullemma ollut juoksukoiria hetki sitten ja kaikki muut hajut päälle, eikä tuo missään vaiheessa edes näyttänyt siltä, että olisi yrittänyt nostaa jalkaa mihinkään. Nukkui vain rennosti ja nuosi väliin "palvelemaan" asiakkaita tiskille.
Loppuajan piti olla lomaa, mutta tuntuu vähän siltä, että lomaa ei ole missään välissä ollut eikä tule. Ensikesäksi mulla on mahdollisesti jo työpaikka tiedossa ja tänävuonna muutama tuuraus jo, joista ensimmäiset 8.-9.8. Mutta sitten,
kesän kohokohdat:
1. Mulla on haukkuva hakukoira! En oikeen vielä meinaa sisäistää koko juttua, mutta Kajo päätti todistaa mun sanoman vääräksi ja valheelliseksi. Niin monelle olen jo ehtinyt kertoa, kuinka mun koira ei ikinä hauku. Ikinä ei saa sanoa ei ikinä. Olen innostumisen ja kiihtymisen avulla saanut siltä ulos muutaman haukun ja nyt se on jo muutaman ihmisen hakenut haukun kanssa. Täytyy nyt vaan jalostaa haukkumista pidemmälle ja ottaa erikseen hakua ja ilmoitusta niin ehkä tästä sopasta saadaan vielä hyvä tulemaan!
2. Meillä on toinen ykkönen kasassa. Tämä Matti Myöhäinen sai ilmoitettua apinan Tampereen tokokokeeseen (5.8). Kyllä oli sen arvoista. Tuomarina Ossi Harjula. Etukäteen lueskelin tästä tuomarista ristiriitaisia kommentteja. Toisten mielestä lepsu ja toisten tiukka. Itse sanoisin, että aika normituomari.
 |
| Kuva: Monika Tiira |
Luoksepäästävyys 10 Nousi, kun tuomari tuli höpöttämään. Keskittyminen vaikutti erittäin herpaantuneelta.
Paikallamakuu 9 Rauhallinen. Vähän vilkuilua, kun toinen koira lähti. Perusasentoon kaksoiskäskyllä. Siitä pisteenvähennys.
Seuraaminen kytkettynä 9½ Omaan silmään haahuilia välissä ja huonot täyskäännökset.
Seuraaminen taluttimetta 9 Sama homma. Kajon huomio kiinnittyi kehän laidassa olevaan pommipentuun, joka aiemmin pullisteli Kajolle.
Liikkeestä maahan 8½ Hidas, muuten ok.
Luoksetulo 9 Tällä kertaa mun paniikkiliike, joka loppujen lopuksi suoriutui ihan hyvin. Perusasento ensimmäistä kertaa kokeessa täysin suora. Vauhti oli hidas.
Liikkeestä seiso 9 Tämä oli ihan ok.
Hyppy 10 Ei mitään pahaa sanottavaan.
Kokonaisvaikutus 9 Tuomari käski vaihtaa erilaisen täyskäännöksen. Haha ja mä kun niin tykkään tosta! Joissain liikkeissä Kajo oli hidas, mistä saatiin myös kuulla. Aika tiukasti sanoi sanottavansa, mutta mun kohdalla kyllä ihan asiasta. Arvosti selvästi kannustavaa ja iloista työskentelyä.
ALO1 183p luokkavoitto 1/5 & KP
Ja jotta nyt tätä meidän perheen hurjaa vahtikoiranvirkaa suorittavaa ei unohdettaisi, niin Poju on saanut viettää välillä rauhallista ja välillä vauhdikasta perhekoiran elämää meillä kotona maalla. Nyt päätin testata omia "trimmaus" taitoja ja lyhensin Pojun turkin kesäkuntoon. (Todisteet alapuolella)
ja lähinnä oikeastaan Turussa. Kajo on saanut lepäillä, vaikka en tiedä voiko sitä siksi kutsua, kun uudessa paikassa kavereillamme on ollut niin paljon uutta ja ihmeellistä. Yhden jäljen kävin perjantai illalla tekemässä pellolle. Ihania vähän pakkasen kirpeitä aamuja on ollut, nyt vasta kun kotiuduttiin taas takaisin tänne maalle meitä odotti sade- ja tihkusäät.
