Lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa

Käväisimme Itsenäisyyspäivänä Dognesshallilla kehäilemässä. Lähdettiin Adan kanssa puoli neljä kävelemään automaatille (joka ei edellisenä päivänä suostunut toimimaan) ja oltiin suurinpiirtein neljältä hallilla. Laitoin Kajon muoviboxiin rauhoittumaan ja otin ennen kehää vähän treeniä. Kaikki näyttelyjutut on ollut parin kuukauden tauolla ja sen huomasi tuon käytöksestä. Seisominen sujui ihan mallikkaasti, ravaamisessa on hiottavaa- paljon. Miestuomarin antoi aika kivasti käydä kopeloimassa, uudet ihmiset on niin ihania, ettei malttaisi pysyä paikoillaan. Tähän siis täytyy kiinnittää myös huomiota. Joka tapauksessa punainen nauha saatiin. Punaisten kehässä tuo paransi vielä hieman ja loppujen lopuksi oltiin luokan ykkösiä! BIS-kehässä toi oli jo hieman väsyny, mutta hienosti jakso loppuun asti. Siellä ei enää pärjätty. Jätkä oli niin pätevä, taas saa olla ylpeä. Match Shown jälkeen tehtiin vielä pientä treeniä mm. paikkamakuuta ja huolimatta muista koirista ja agilityn treenaamisesta siinä nokan alla tuo pysyi paikallaan.
(Tänään lähti ilmot Kajaanin KV näyttelyyn.)

 "Onko pakko?"

Auspait posettaa! Kajo PUN1 ja Wanda PUN2

Itse olen joululomaan asti Kannuksessa. Maanantaina alkaa toinen kentsuviikko, tällä kertaa ma-pe vuoro (viimeksi ma-ma). Pieneläinkoe täytyy käydä suorittamassa jossakin välissä. Kaikki tähän astiset kokeet ovat menneet läpi ja vielä ihan hyvillä arvosanoilla, vaikka aiheet ovatkin olleet oudompia. Vapaa-ajalla on ollut aikaa treenata koiraa, takapää treeniä tehdään edelleen päivittäin. Merkin opetteleminen alkaa jo tuottaa tulosta. Seuraamiset ja käännökset sujuvat alkuun nähden tosi kivasti. Paikkamakuun ongelman tajusin vasta vähän aikaa sitten treenatessa. Kajo kestää koirat, muut ihmiset ja näiden aiheuttaman häiriön, mutta ei mun liikkeitä. Tätä on lähdetty pikkuhiljaa parantamaan. Maahanmenossa ollaan menty takapakkia. Se vaan on hidas.

Olen kokonaan unohtanut, että Poju pääsi myös vierailulle Kannukseen. Junamatkat (mun ainainen stressin kohde) meni yllättävän hyvin kahden koiran kanssa. Poju oli alkuun hämmentynyt tästä muutoksesta ja jonkin verran oli haukkumista, kun lähdin pois kämpästä tai muita koiria/ihmisiä hääräsi yleisissä tiloissa. Yöt noi molemmat nukku mun kainalossa ja voitte arvata kuinka vaikealta tuntui nousta aamulla kun kaksi patteria nukkui vieressä! Kävin tiistaina kentsulla pesemässä tuon pienemmän otuksen. Tämäkin oli suuri hämmästyksen aihe. Korva- ja tassukarvat saivat kyytiä ja lopputuloksena (toivottavasti) siistimpi koira. Kahdelle tunnille halusin ottaa Pojun mukaan. Pientä vikinää oli ilmassa, mutta mun yllätykseksi se väsähti aika pian ja laittoi maate. Oli kyllä ihana saada tuo tänne edes hetkeksi. Iltaisin tapansa mukaan örisi ja kuopi mun peittoa - heheh, höpsö koira!