6.1.14 Sievin kennelkerhon Match Show

Joululoma on loppunut, niin ikävältä kuin se tuntuikin. Jostain syystä mulle on nyt iskenyt jonkin asteen koti-ikävää. Haikein mielin tulin takaisin Kannukseen. Lähdettiin Kajon kanssa taas 5 tuntiselle junamatkalle, kohti Kannusta. Perillä oltiin puoli neljän maissa ja kävelin kämpille jossa purin tavarat ja suunnattiin seuraavaksi Dogness hallille, Sievin kennelkerhon järjestämiin mätseihin. Kajo seisoi kehässä kuin tatti, mutta yhtäaikaa muiden koirien kanssa ravaaminen tuotti hankaluuksia. Punaisten nauhakehään päästiin ja sieltä tiputtiin. PUN- tuloksena. Treeniä tuo tarvitsee. Kajaani KV lähestyy ja jos jaksan niin käyn perjantaina pyörähtämässä näyttelytreeneissä. Lauantaina pitäs käydä vielä Kajo pesemässä.

Kuvat: http://junonsivut.kuvat.fi/kuvat/Kinkunsulatus+Match+Show+6.1.14/

Tänään oltiin hallilla treenaamassa siedättämistä ja vastaehdollistamista. Kennel11 olivat ohjaamassa meitä. Kajon kanssa keskityttiin meidän ongelmaan: vastaan tulevat koirat, autot ja ihmiset. Kokeiltiin käsikosketusta. Kajolla on tapana hypätä suoraan ihmistä päin tervehtiessä ja vähän liian innokkaasti. Olen opettanut Kajolle käsikosketuksen jo aiemmin. Tuntui kuitenkin olevan hukassa tämä juttu. Muutama kerta tehtiin, kunnes tuo tajusi jutun jujun. Sen jälkeen kokeiltiin toimiiko, jos päästän koiran tervehtimään ja sille tajotaan kättä. Kyllä toimi. Kajo keskittyi käteen, josta naks ja palkkaa. Hyppiminen unohtui. Hetken päästä mentiin kahta ihmistä edestakaisin, Kajo kävi tervehtimässä käsikosketuksella. Tätä käytettiin myös toisen koiran kanssa. Vähän matkan päähän menivät ohjaaja ja hänen koiransa. Kävelin Kajon kanssa kohti, kunnes Kajo kiinnitti toiseen koiraan huomionsa jolloin tarjosin kättäni ja samalla kävelin hieman poispäin. Tämäkin onnistui kivasti. Tästä lähdetään kouluttamaan Kajon käytöstä ihmisiä ja vastaantulevia koiria, sekä autoja kohtaan. Pikkuhiljaa.

Uusi Vuosi, uudet kujeet

Hyvää Uutta Vuotta 2014 aluksi kaikille! Me matkustettiin Kajon kanssa taas pitkä 5 tuntinen junamatka Kannuksesta kotiin 20. joulukuuta. Junamatka oli kamala, päätä särki ja teki pahaa ja lisäksi koko matkan siinä lemmikkivaunussa ravasi lapsia, jotka kiljuivat ja tappelivat. Onneksi Kajo matkusti nätisti.

Loma ollaan otettu rennosti. Koirat on päässy juoksentelemaan ympäri mettiä. Sain jopa ajatuksen aloittaa Canicrossin kesällä ihan omaksi iloksi. Tästä lisää, jos jaksan toteuttaa sen, koko kesä tuntuu muutenkin olevan täynnä tapahtumaa. Raakaruokinta on ollut vakavasti harkinnassa ja olen koittanut etsiä tietoa ja kysellä asian osaavilta ihmisiltä neuvoja. Tällä hetkellä näyttää siltä, että sen pystyn aloittamaan vasta, kun tienaan itse rahani ja maksan kaiken omasta pussista. Otan mieluusti vastaan kaikenlaista tietoa raaka ruokinnasta ja tällä hetkellä kiinnostaa myös kuinka hinta muuttuu verrattuna ruokasäkkiin (hinta n. 60e) ja siihen lisäksi ollaan annettu jauhelihaa, piimää ja raejuustoa.

Kajosta on tullut teiniriiviö! Syö kaiken mihin vaan suinkin yltää. Myös luoksetulo käskyni kaikuvat kuuroille korville. Mietin tuon ollessa 6kk, että kuinka tää pentu voi olla näin kiltti, nyt asia on korjattu ja teiniriiviö tullut esiin! Onhan tuo muuten aivan ihana. Kovin läheisyyden kipeä halinalle. Ja aina niin viattoman näköinen. Hännän jahtaamisesta on tullut suosittu juttu.

Jouluaattona molemmat pojat saivat joululahjat. Poju pienen sinisen aktivointipallon ja Kajo vinkuvan motivaatiopatukan. Vanhempani olivat käyneet tilaamassa Musti&Mirristä Kajolle korupannan, nimen ja puhelinnumeroni kera. Kiitos siitä!

Uudeksi vuodeksi lähdin Kajon kanssa ystävälleni kylään. Ei ollut moksiskaan ilotulitteista. Käytiin lenkillä ja meitä vastaan siinä tuli yksi pariskunta. Mies pysähtyi meidän kohdallamme ja kysyi että onko Kajo bortsu. Vastasin siihen, että ei, sen on australianpaimenkoira. Mies siinä hetken silitteli Kajoa ja jatkoi, 'siis kelpie?'. Ei, ei kelpie, vaan paimenkoira. Mies jatkoi silittelyä. Itse totesin, että meillä on Kajon kaverina sheltti. 'Ai poni vai?' tää mies kysyi taas. Ei poni vaan koira. Kajo tuntuu olevan kaikkea muuta kun aussie, Poju taas useimmiten pieni tai pentu collie.

Nyt ollaan taas kotona ja huomenna lähden takaisin Kannukseen. Tarkoitus on lähteä sellaisella junalla, että ehdin Kannuksessa pidettäviin mäseihin. Saataisiin vähän treeniä ensiviikonlopun näyttelyihin.

Katsastus meidän viimevuoden tavotteisiin ja niiden toteutumiseen. Perässä tämän vuoden tavoitteet.

VUOSI 2013

Poju
- Näyttelyissä käytiin kerran Harjavallassa tuloksena EH. Suunnitelmat muuttuvat, eikä ilmoitettu yhteenkään näyttelyyn mihin edellisvuonna oli ajatus lähettää ilmot. ERIä lähdin hakemaan, siihen tavoitteeseen ei päästy.
- Toko jäi todella paljon taka-alalle agilityn alkaessa, mölleissä ei siis käyty vaikka tämä oli suunnitelmissa.
- Neljät mätsit kierrettiin tuloksin pun-, sin2, pun3, jh2 ja sin-.
- Parhaiten tavoitteet toteutuivat agilityn kohdalla. Päästiin alkeiskurssille ja siitä hyppäämään jo seuraavalle tasolle. Kolmet agilityepikset kierrettiin ja vielä ihan hyvin tuloksin.

Kajo
- Pentusuunnitelmat toteutuivat ja oma aussie tuli taloon. Poika on kohta 1v!

VUOSI 2014

Poju
- Näyttelyihin ilmotan, ainakin kerran.
- Mätseissä käydään kesällä.
- Toivon pääseväni agility kurssille kesän aikana.
- Epävirallisissa möllitokoissa harkitsen käyväni.
- Painon pudotusta.

Kajo
- Hihnakäytös kuntoon.
- Luoksetulo käsky haltuun.
- Alo-luokan liikkeet kuntoon, hyvä pohjatyö.
- Tokokokeisiin ilmottaminen
- Suuri haave, Nuorten SM toko.
- Muutamat näyttelyt.
- Mätseissä kiertäminen.

Lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa

Käväisimme Itsenäisyyspäivänä Dognesshallilla kehäilemässä. Lähdettiin Adan kanssa puoli neljä kävelemään automaatille (joka ei edellisenä päivänä suostunut toimimaan) ja oltiin suurinpiirtein neljältä hallilla. Laitoin Kajon muoviboxiin rauhoittumaan ja otin ennen kehää vähän treeniä. Kaikki näyttelyjutut on ollut parin kuukauden tauolla ja sen huomasi tuon käytöksestä. Seisominen sujui ihan mallikkaasti, ravaamisessa on hiottavaa- paljon. Miestuomarin antoi aika kivasti käydä kopeloimassa, uudet ihmiset on niin ihania, ettei malttaisi pysyä paikoillaan. Tähän siis täytyy kiinnittää myös huomiota. Joka tapauksessa punainen nauha saatiin. Punaisten kehässä tuo paransi vielä hieman ja loppujen lopuksi oltiin luokan ykkösiä! BIS-kehässä toi oli jo hieman väsyny, mutta hienosti jakso loppuun asti. Siellä ei enää pärjätty. Jätkä oli niin pätevä, taas saa olla ylpeä. Match Shown jälkeen tehtiin vielä pientä treeniä mm. paikkamakuuta ja huolimatta muista koirista ja agilityn treenaamisesta siinä nokan alla tuo pysyi paikallaan.
(Tänään lähti ilmot Kajaanin KV näyttelyyn.)

 "Onko pakko?"

Auspait posettaa! Kajo PUN1 ja Wanda PUN2

Itse olen joululomaan asti Kannuksessa. Maanantaina alkaa toinen kentsuviikko, tällä kertaa ma-pe vuoro (viimeksi ma-ma). Pieneläinkoe täytyy käydä suorittamassa jossakin välissä. Kaikki tähän astiset kokeet ovat menneet läpi ja vielä ihan hyvillä arvosanoilla, vaikka aiheet ovatkin olleet oudompia. Vapaa-ajalla on ollut aikaa treenata koiraa, takapää treeniä tehdään edelleen päivittäin. Merkin opetteleminen alkaa jo tuottaa tulosta. Seuraamiset ja käännökset sujuvat alkuun nähden tosi kivasti. Paikkamakuun ongelman tajusin vasta vähän aikaa sitten treenatessa. Kajo kestää koirat, muut ihmiset ja näiden aiheuttaman häiriön, mutta ei mun liikkeitä. Tätä on lähdetty pikkuhiljaa parantamaan. Maahanmenossa ollaan menty takapakkia. Se vaan on hidas.

Olen kokonaan unohtanut, että Poju pääsi myös vierailulle Kannukseen. Junamatkat (mun ainainen stressin kohde) meni yllättävän hyvin kahden koiran kanssa. Poju oli alkuun hämmentynyt tästä muutoksesta ja jonkin verran oli haukkumista, kun lähdin pois kämpästä tai muita koiria/ihmisiä hääräsi yleisissä tiloissa. Yöt noi molemmat nukku mun kainalossa ja voitte arvata kuinka vaikealta tuntui nousta aamulla kun kaksi patteria nukkui vieressä! Kävin tiistaina kentsulla pesemässä tuon pienemmän otuksen. Tämäkin oli suuri hämmästyksen aihe. Korva- ja tassukarvat saivat kyytiä ja lopputuloksena (toivottavasti) siistimpi koira. Kahdelle tunnille halusin ottaa Pojun mukaan. Pientä vikinää oli ilmassa, mutta mun yllätykseksi se väsähti aika pian ja laittoi maate. Oli kyllä ihana saada tuo tänne edes hetkeksi. Iltaisin tapansa mukaan örisi ja kuopi mun peittoa - heheh, höpsö koira!

Seis, ei enää lähemmäs!

Nyt on tällainen ikävä ötökkä nimeltään nenäpunkki päässyt yllättämään ja kun solussa asutaan, se tarkoitta että kaikki taudit leviävät nopeasti. Pari päivää sitten mekin jouduttiin aloittamaan nenäpunkki lääkitys, vaikka Kajolla ei oireita ole ollutkaan. Voin kertoa, että otti päähän ja pahasti, kun muut ostivat Milbemaxia ja meikäläinen kävi ostamassa Strongholdia, joka on moninkertaisesti kalliimpaa. Näin kuitenkin varmempaa, mitä haastattelin muita aussie omistajia ja kasvattajaltakin tuli kysytyksi suosituksia. Tämä taas johtaa siihen, että meillä ei ole lupaa mennä käytännöntunneille tai ylipäätään hallille/kentälle treenaamaan.

Treenipaikkoina toimivat asuntolan piha-alue ja oma huone. Kävin ostamassa vadin, joten nyt ollaan päästy takapäätreeniä tekemään. Seuraaminen tuntuu kehittyvän kokoajan parempaan. Maahanmeno on toisina päivinä hidasta, toisina nopeaa. Kapula tuntuu myöskin varmentuvan päivä päivältä, sen eteen tehdään töitä lähes päivittäin. Olen asettanut itselleni tavoitteita, joista yksi on päästä virallisiin tokokisoihin ensivuoden puolella. Ensin kuitenkin käydään muutaman möllit ja katsotaan saanko lisää rohkeutta, jotta tavoitteet toteutuvat. Nyt hyvin varmana suunnitelmana on myöskin viedä Kajo Kajaanin KV näyttelyihin kehäkettuilemaan.

Koulu on vienyt jonkin verran voimia, mutta kyllähän täällä joka päivä oppii jotain uutta. Viime viikkolla oli navettaa. Itse en siitä päässyt mitenkään kovin innostumaan, mutta tulipahan tämäkin koettua. Vielä muutama kerta jäljellä. Traktoria on ajettu pari viikkoa. Omasta mielestäni se alkaa käydä hieman tylsäksi ajaa monta tuntia yhden hallin ympäri, peräkärryn kanssa tai ilman, pujotella ja peruutella. Positiivisella asenteella kuitenkin pääsee pitkälle. Käytännöntunteja on ollut muutama, me niihin ei nyt kuitenkaan olla päästy ottamaan osaa. Katseltu vaan. Muutamat kokeet on pidetty, mm. koirarotutentti, raksakoe ja eläinten ruoansulatusanatomiakoe. Seuraavalla viikolla puulajikoe. Laaja alue siis kaikkea koirien lisäksi. Kennelviikko sisälsi asiakaspalvelua, siivoamista, koirien ulkoiluttamista, konnien ja kanien hoitoa, ruokkimista, tulotarkastuksia, sekä koirien pesua, harjaamista, kynsien leikkuuta ja muita hoitotoimenpiteitä.

Haaste osa 2.

Nyt kirjoittan Ninjan antaman haasteen. Valitettavasti olen tylsä ja vastaan ainoastaan kysymyksiin ja voishan sitä jotain itsestäkin kertoa. En kuitenkaan nyt keksi uusia kysymyksiä, vaan teen sen joskus muulloin jos innostus iskee.

Säännöt:
-  Kerro 11 asiaa itsestäsi
 - Keksi 11 uutta kysymystä 
 - Haasta 11 bloggaajaa 
 - Kerro bloggaajille, että haastoit heidät

 - Vastaa haastajan 11 kysymykseen 

11 asiaa minusta

1. Yleensä olen iloinen ja tällöin nauran paljon.
2. Pituutta löytyy n. 159cm
3. Hiustenväri punaruskea.
4. Syön erittäin vähän lihaa (punaista lihaa tai kanaa).
5. Väreissä suosin eniten maanläheisiä, kuitenkaan mitään lempiväriä minulla ei ole.
6. En siedä flexejä.
7. Olen ollut vuoden karkkilakossa.
8. Inhoan porkkanasalaattia.
9. Haaveilen jääväni tänne Pohjanmaalle, kun koulut on käyty loppuun.
10. Minulle iskee silloin tällöin pentukuume, vaikka tuo 8kk vanha teiniriiviö tuossa jaloissa pyöriikin.
11. Puhelinkammoisena toimin nyt asiakaspalvelussa.


Haastetuille kysymyksiä.

1. Lempitokoliike koirasi mielestä?
- Hmm. Kajon mielestä paras tokoliike taitaa tällä hetkellä olla kapulan pitäminen. 

2. Kuinka monta iltaa sinulla menee viikossa koiraharrastusten parissa?
- Lähes joka ilta omatoimista treenaamista, kursseilla käyn kerran tai kaksi viikossa, joskus on vähän pidempiä taukoja.

3. Käykö koirasi säännöllisesti hierojalla? 
- Ei käy.

4. Mitä koirarotua et koskaan haluaisi itsellesi?
- Englanninbulldoggia.

5. Mistä olet luopunut koiraharrastuksesi takia?
- Osittain kavereiden näkemisestä, tai kyllähän niitäkin tulee nähtyä, mutta varmasti harvemmin.

6. Onko sinulla jokin lempikoiratarvikekauppa? Mikä?
- Musti&Mirrissä tulee ainakin käytyä usein, mutta eipä minulla mitään suosikkikauppaa ole.

7. Mitä koiratapahtumia haluaisit lisää kotipaikkakunnallesi? 
- Möllitokoja, mätsejä ja agiepiksiä.

8. Mikä on parasta koiraharrastuksessa?
- Onnistuminen ja uudet ihmiset.

9. Mitä koirasi ovat opettaneet sinulle?
- Kärsivällisyyttä ja kaikkea muuta mahdollista.

10. Kuvaile itseäsi kolmella sanalla.
- Iloinen, rauhallinen (yleensä) ja ujo.

11. Mitä radiokanavaa kuuntelet mieluiten? Olettaen, että kuuntelet radiota. ;) 
- Aika vähän on tullut kuunneltua, mutta jos kuuntelen niin suomipoppia.

Kiitos vielä haasteesta!

Loppuun vielä loput kuvat ja tapahtumat syyslomalta. Lauantaina käytiin Alinan ja Lucan kanssa lenkillä ja treenaamassa. Treenattiin mm. paikkista. Ihan kivasti nuo meni vaikka huomaa, että aika laiskasti olin syysloman aikana tehnyt mitään. Muuta ihmeellistä ei tapahtunut, me otettiin rennosti! :-)

Paluumarssi Pohjanmaalle

Syysloma vietettiin loppuun ja nyt on palattu takaisin Kannukseen. Lumi oli maassa ja ilma kylmä, mutta tykkäsin. Nyt kuitenkin tämän päivän aikana on satanut sen verran paljon, että lumi alkaa sulaa pois ja maa on täynnä loskaa. Kennelviikko sujuu ihan yllättävän hyvin ja vielä ei tunnu pitkät päivät kovin raskailta. Katsotaan muuttuuko mieli vuoron loppuun mennessä. Kajo on päässyt mukaan kentsulle, missä se viettää päiväänsä häkissä Jedi belgin kanssa. Siellä ne pojat tapittaa silmät pyöreinä, kun omistajat menevät ohi hoitokoiriensa kanssa.

Onneksi kerettiin eilen käydä ulkoiluttamassa kameraa, kun vielä oli loistava sää! Kajo ja Jedi pääsi riehumaan pellolla. Vauhtia riittää...

...ja myöskin vaarallisia tilanteita, nimittäin tuon pienen pieni roikale päätti juosta minut kumoon tuossa pihassa. Onneksi ei käynyt pahasti... kummallekkaan.

Nyt koitetaan selvitä kunnialla kentuvuoro loppuun ja katsotaan mitä keksin tuon koiran päänmenoksi, niin hiljaista tuolla harrastuspuolella ollut. Minulle oli myöskin vielä yksi haaste, jonka voisin lähiaikoina raapustaa.

Syysloma!

Perjantaina palasin takaisin Etelään, kotiini viettämään syyslomaa. Kajo matkusti nätisti matkan junalla Kannuksesta - Sastamalaan. Kivasti tuo 20 kilonen koira rötkötti sylissäni, ei ainakaan tullut kylmä! Mummoilla ainakin oli hauskaa. Juna-asemalla tuo päätti vetää mut vielä nurin. Ei ole pieni enää.

Viikonloppuna pojat pääsi koheltamaan keskenään, kun käytiin tekemässä metsälenkki. Pojukin oli ihan innoissaan. Itse en ollut kovin tyytyväinen kun tuon sheltin näin. Selkeesti ylipainoa, nyt on annettu uudet ruokinta ohjeet ja kunnon puhe - koira ei saa olla ylipainoinen - kotiväelle.

Opetin Kajon pitämään esineitä suussaan, tässä tulos:

Tokokurssilla ollaan käyty, muutama kerta tosin jää välistä, mikä harmittaa, mutta ei voi mitään.
Kyllähän tuo aika pätevä on. Voisin ottaa itseäni niskasta kiinni ja opettaa niitä turhiakin temppuja Kajon pään menoksi.

Koiramaisia menoja on ollut lähiaikoina kovin vähän. Nyt viikonloppuna tässä lähellä olis ollut mätsit, mutta jätin Kajon rokotustodistukset kämpille eli se siitä sitten. Näyttelyitä olen miettinyt, mutta se taitaa näillä näkymin jäädä ensivuoden murheeksi. Voi olla että tämä vuosi menee treenaillessa ja käytöstapojen opettelemisessa, jos teinikoirani korvat vaikka alkaisivat pikkuhiljaa palailla.

On se älykäs!